"Minkä takia kaikki mallinuket asuvat saman kadun varrella?" paheksuin eräänä huonona päivänä, joka hetken päästä muuttui hyväksi. Mikä lystikäs katu! Monta kilometriä liikkeitä, täynnä nakuja henkilöitä. Ilmeisesti alastomuus myy. Mietin, millaisen päähänpiston niin suuri joukko kauppiaita on saanut... vai kulkeeko se suvussa? Intohimona laihojen ja kalpeiden nukkien myyminen. Naapurikadun pilailuvälineet vielä ymmärrän. Huumori on tärkeä asia. Yhtenä päivänä jopa harkitsin sen ensiarvoisuutta symboloivan tatuoinnin ottamista. En keksinyt, mikä kuvaisi tarpeeksi hyvin komiikantajun merkitystä elämässäni. Kaatunut maito? Palava paistinpannu? Ystäväni ehdotti pierutyynyä kainaloon, olis aika punk.
Uusin asuinalueeni on Once. Me encanta!
Buenos Airesin perulaiset, korealaiset ja muut kaukomaalaiset asuvat täällä. Vaikka se tarkoittaa myös puolta enemmän etnisiä herroja, ei muutos liiemmin tunnu. Nimittäin jo argentinot itsessään ovat kovin hola hola. Porttikongit kuiskivat positiivisia huomioita, kuten ”sievä”, ”hevonen” ja ”trukki”. Täällä suosittu, alunperin italialainen sanalasku: haukkuva koira ei pure.
Huonoina hiuspäivinä tuntuu jopa hilpeältä kuulla olevansa super guapa. Se on ihan ok, koska niin sanotaan kaikille. Onhan kohteliasta ja oikeudenmukaista mainita jokaiselle erikseen. Kun vielä näille miehillekin joku kertoisi, millaisia he ovat. Ihan vaan ettei kukaan jäisi huomioimatta. Mulle on kyllä myös monta kertaa huomautettu suomalaisesta naamasta, la cara finlandesa, enkä tiedä tarkoittaako se jotain hassua, ihanaa vai kamalaa.
Ecuador-katua samaan suuntaan kulkee joka päivä mies, joka kantaa päänsä päällä pöytää. Ehkä hän kiertää korttelia, lenkkeilee? En tiedä, onko pöytä sama vai eri. En liioin erota toisistaan juutalaisia hattuineen ja partoineen. Naapuritalossa laulaa enkelkuoro evankeliumia. Arvokkaat vanhat rouvat ovat vaihtuneet epäsymmetrisiin jokapaikanmummoihin. Hämäräperäisiä tyyppejä on sopivan paljon, ja Chino-barriosta ylijääneet kiinalaiset pitävät huolta elintarvikehuollosta. Metrokin on heterogeenisempi kuin Recoletasta tullessa. Por suerte löysin tänne, tää on noin miljoona kertaa enemmän mua.
Hyvä, että löysit paikkasi. epäsymmetriset mummut vaikuttavat minun sieluuni hyvin hellyttävästi. Muutenkin jaksan nyt taas kun voin, lukea suurella innolla blogiasi. Mitähän seuraavaksi? Uteliaisuudellasi ei ole järin suuria rajoja, eipä myöskään seikkailumielelläsi. Pienet oudohkot ilmiöt riemastuttavat ja kun tarkkaan katsoo, on niitä jopa Suomessa, pikkukaupungeissa. esim. Orivedellä.
VastaaPoistaHei Tinja,
VastaaPoistasulla on todella hauskoja juttuja!Ja tarkkoja havaintoja. Mukava huomata että viihdyt.
Olen täällä Tampereella Teaa tapaamassa. Tea on tuossa, ihan elävänä hänkin.
Täällä on monta metriä lunta jonka päälle sataa vettä, ja taas yöllä tämä vesi jäätyy ja aamulla saa varoa askeleitaan. Polvet hieman notkolla, käsillä tasapainotellen, vartalo rentona voi selvitä ilman luunmurtumia. Haasteita siis täälläkin.
Valoa on jumalattomasti jo.
Viime käynti Jyväskylässä oli surkuhupaisa. MUmmin sopimaton lääkitys oli tehnyt hänestä hyvin agressiivisen: hän yritti lyödä minua haarukalla, ja kun ei onnistunut, heitti sen monta kertaa lattialle kuin pieni lapsi. Nyt lääkitystä on korjattu, ja uskaltaudun taas kohta vierailulle.
Tytöt olivat viikko sitten ekaa kertaa diskossa, siis semmoisessa yleisessä. He olivat niin tohkeissaan tanssimisesta että puhe ei tauonnut moneen tuntiin yölläkään.
Oltiin Esko ja tytöt ja minä mun synttärinä katsomassa 3d -leffaa liisa ihmemaassa, ja kaikista riemuisin oli Esko joka ihmetteli että miten tämmöistä oikein osataankaan tehdä, Esko oli kuin Esko ihmemaassa...
MUlla on töissä edelleen vilkasta ja rasittavaa, mutta ei enää hirmuisen hankalaa. Olen oppinut pitämään monista ihmisistä paljon.
Me mennään varmaan kohta Tean kanssa kylpylään hautomaan vanhoja luitamme, sinulle toivotan edelleen kohottavia elämyksiä ja lähetän halauksia!
Tätisi Anne