Adiós Recoleta!

Elämää auloissa

On ihmisiä, jotka viettävät koko elämänsä eteisessä. Portieeri, toiselta nimeltään eteisvahtimestari, herää kuudelta ja menee eteiseen. Hän avaa oven, sulkee sen, avaa oven, sulkee, avaa, sulkee, avaa, sulkee, avaa, sulkee, avaa, sulkee, avaa, sulkee, avaa jne.

Jos asukkaat käyttävät ovea hartaasti, on vaarana tulehdus ranteessa. Jos kukaan ei lähde, on portieeri yksinäinen. Hän istuu lasiseinäisessä aulassaan ja katsoo kadulle. Seuranaan portieerilla on vain kultaisia nuppeja ja yksi kuivakukka. Hienoimpien talojen eteisvahdeilla on jukkapalmut.

Portieeri kastelee jukkapalmun, jos on. Hän avaa oven ja kysyy 360:ttä kertaa ”Como te va?” (Miten menee?). Hän saa vastaukseksi heipat. Portieeri lukitsee oven asiakkaan mentyä. Hän pelkää, ettei kukaan palaa. Onneksi kolmannen kerroksen suomalainen tulee kaupasta. Tämä lupaa lähteä ulos taas piakkoin.

Portieeri katselee kelloa, joka on upotettu lakattuun puuhun. Kadulla hämärtyy.

”Taisi nukahtaa”, portieeri kuiskaa jukkapalmulle. Hän vääntää vielä kerran avainta lukossa. Kaksi korttelia myöhemmin portieerille avaa oven toinen portieeri.

”Como te va?”, se kysyy. Portieeri valehtelee, että kiirettä on pitänyt oven kanssa. Ylhäällä odottaa ensimmäisen portieerin rouva ja tämän koira. Heillä on hieno eteisaula, jonka pitääkseen portieeri on viettänyt 40 vuotta eteisessä.

Vaviskaa, Ullanlinnan mummot!

Valkoinen, pöyheä kuontalo ja koira, jota ei näe paljaalla silmällä. Mummojen on Recoletan kaupunginosa. He ovat hienoja ja pukeutuvat pastelliin. Heitä on kaikkialla: markettien jonoissa peräkanaa, kahviloissa pareittain, parvekkeilla tarkkailemassa, ikkunoiden alla huutelemassa – kasvoista kiristettyjä, helminauhoin koristettuja. Recoletan kauneushoitolat elävät mummoista. Jopa nettikahvilat ovat sakeanaan heitä.

Mummot puristelevat katukauppiaiden tomaatteja, etsivät pilaantuneet joukosta ja huomauttavat vääryyksistä. He tekevät visiittejä poikiensa asuntoihin ja epäilevät suomalaisia opiskelijatyttöjä käsipyyhevarkaudesta. He eivät vilkaise sisartaan katumummoa, joka istuu rotvallin reunalla silmissään eletty ja käsissään eilisen roskat. Iltapäivällä mummot palaavat asuntoihinsa, mutta ennen sitä he vaihtavat taivastelut ala-aulan hurmaava herran kanssa. Enää he eivät muista, miksi aikoinaan rakastuivat puolisoonsa, toisen talon portieeriin.