Istun huoneessa, seinä on auki kadulle, alhaalta kuuluu kaahausta, Caetano Veloso laulaa Soy loco por ti America. Soy, eres, sos, es... On ikävä lehmiä! Jostain salaperäisestä syystä olen ajatellut viime aikoina Suomen maaseutua kaihoten. Vasikoita ja siirtolohkareita.

Airet on täällä paranemaan päin. Hiostava helle on muuttunut lämpimäksi, hurjaksi tuuleksi, joka puhaltaa öisin ovet ja ikkunat auki. Yöaikaan myös taksikuskit hurjistuvat. Katujen pauhatessa syvennykset täyttyvät sikeäunisista herroista ja rouvista. Työttömät lajittelevat kaduille heitettyjä roskapusseja myydäkseen osan jätteistä kierrätystehtaille. Kun aurinko nousee, yksinäiset keskiluokkaiset menevät kahvilaan ja tilaavat kroissantin.

Eurooppalaiset, toisen ja kolmannen polven eurooppalaiset, muinaiset eurooppalaiset ja vapaat kissat asuttavat kaupunkia. Virtaamme pitkin kilometrien mittaisia viivasuoria katuja, jotka ovat täynnä kirjakauppoja ja teattereita. Hautausmaa on oma kaupunginosansa. Kuolleetkin viihtyvät hienosti - ainakin ne, joilla on ollut varaa rakennuttaa oma piharakennus.

-

Kävin tänään tutustumassa Hecho en Bs As –organisaatioon. Rapistuneessa San Telmon kaupunginosassa sijaitsee huojuva talo, jonka sisälle on remontoitu kodikas näyttelytila, kahvila ja toimisto. Kahdeksan hengen toimitus tekee lehteä, jossa kerrotaan vaihtoehtoisista ilmiöistä, kulttuuritapahtumista ja henkilöistä Buenos Airesissa. Kodittomat jakavat lehden ja saavat suurimman osan tuotosta. Organisaation tiloissa on myös mahdollisuus peseytyä, syödä, osallistua erilaisiin työpajoihin ja säilyttää rahojaan.

Hecho en Bs As:in johtajatar on katu-uskottava rouvashenkilö. Asuttuaan kymmenen vuotta Euroopassa Patricia palasi Buenos Airesiin ja järkyttyi lisääntyneistä sosiaalisista ongelmista ja ihmisten piittaamattomuudesta. Hän perusti Hecho en Bs As:in, joka on nyt 9-vuotias ja sai viime vuonna kansainvälisen journalistipalkinnon. Olen tosi innoissani, kaikki vaikuttaa niin hyvältä ja mielenkiintoiselta.

Ensimmäisen viikon pyöritän lehtimyyjien kahvilaa; pidän huolta raikkaasta vedestä, kekseistä ja kondomeista, juttelen myyjien kanssa ja opiskelen espanjaa. Ei hullumpi työnkuva, varsinkin kun suurin osa myyjistä on hauskaa ja sympaattista väkeä. Tänään eräs katuvaari toivotti minut tervetulleeksi: oli leikannut lehdestä espanjankielisen Harald Hirmuisen, jossa sataa hirveitä lumipaakkuja. Bienvenidos a Buenos Aires, Pohjolan tyttö.

-

Alan pikku hiljaa kotiutua. Vasempaan silmääni on tullut pakkoliike: se iskee itsekseen monta kertaa päivässä. En pysty kontrolloimaan silmääni. Sen täytyy olla hyvä merkki.

Menee aikansa, ennen kuin toipuu sadoista hyvää tarkoittavista varoituksista ja rentoutuu elämään arkea. Täällä pärjää hienosti, kun kävelee niin kuin Suomessakin: sen näköisenä kuin ajattelisi vuokranmaksua tai ihmissuhteita. Kuumottavimpia paikkoja varten olen harjoitellut ´kaiken nähnyttä ilmettä´. Se on sellainen, että vilkaistaan jäätävästi ja vähän läpi - kuin tarkasteltaisiin omaa rankkaa elämää. Se vasta hauskaa on ja toimii paitsi tosipaikan tullen!

Enimmäkseen Buenos Aires on kaikkea muuta kuin kuumottava, vähän kuin iso ja mielenkiintoinen Madrid. Ruoka ei ehkä ole yhtä hyvää, mutta porteñot jaksavat kuunnella kielenopiskelijan köyhää sönkötystä pidempään kuin espanjalaiset.

Sen sijaan yöelämässä saan sääliä osakseni. Yritän kyllä aina raahautua jatkoille, mutta hoipun taksiin heti kun se on kohteliasta. Muut koittavat parhaansa mukaan kannustaa pientä juhlijaa. Yleisimmät argumentit ovat: ”Nadie duerme en Buenos Aires”(kukaan ei nuku Buenos Airesissa), ”Sos joven y tienes energía”(olet nuori ja sinulla on energiaa) ja ”las finlandesas! Tienes que practicar”(suomalaiset! Sinun pitää treenata). Joten yritän, yritän hulluna ja ehkä joku päivä pysyn hereillä edes neljään.

Eilen oli ulkoilmakonsertti Konex-klubilla. Paikallinen rumpuryhmä, La Bomba de Tiempo, tanssittaa satoja joka maanantai. Oli hauska ilta, Uni-nimisen baarin afterpartyssa jatkoi bändin paras perkussionisti ja Buenos Airesin ainoa musta mies. Jostain syystä täällä ei ole kovinkaan paljoa tummaihoisia. Jotkut sanovat, että kaikki on tapettu – joidenkin mukaan Afrikasta ei koskaan ketään tullutkaan. Tuntuu oudolta, japanilaisetkin ovat hämmentävän harvassa. Joka tapauksessa nuokuin jo puolelta öin ja jouduin pakenemaan kotiin muiden vasta aloitellessa iltaa.

-

Espanjantunneilla olen pitänyt esitelmän karjalanpiirakasta ja kertonut refleksiiviverbeillä Matti Vanhasen päivästä. Eilen väitin kivenkovaan, että Juri Gagarin oli ensimmäisenä kuussa ja että Suomessa vain vanhat protestantit menevät naimisiin. Taisin vielä sanoa, että suomalaisilla on tapana kätellä herättyään.

Kielenopiskelu on melko väsyttävää ja turhauttavaa puuhaa. Vaihdoin huonetta, että saisin unta liikenteeltä. Veljekset Fernandez & Fernanzar maalaavat olohuonetta ja Gonzalon rikas äiti hiippailee ympäriinsä. Hänellä on aina ”un problema”. Tänään rikki ovat olleet: puhelin, internet, televisio ja pankkiautomaatti.